Olen kirjallisuustieteen väitöskirjatutkija, kuvittaja, kirjailija ja kääntäjä. Niin sanottu kynäpummi. Rosoisen vähemmistöpunkin, groteskin kauhun ja sateenkaarevan kansanperinteen erikoismies. Pidän kaikesta kummallisesta ja hämärästä. En ole välttämättä kovin esimerkillinen, mutta usein olen merkillinen.
Omistan tekijänoikeudet kaikkeen materiaaliin tällä sivulla ellei toisin erikseen mainita, mukaan lukien kirjojeni kannet, kuvitukset ja taustakuvat.
Minun ja Taru Kumara-Moision ensimmäinen yhteinen lastenkirja Kaislankuiske sai alkunsa noin vuosi sitten Archipelaconissa, kun Taru pyysi minua kuvittamaan käsikirjoituksensa. Kaislankuiske meni joitakin viikkoja sitten painoon ja saapuu painosta viimeistään heinäkuussa.
Heti, kun Bela ensimmäistä kertaa ilmaantui Koukosieluihin sen kirjoitusprosessin aikana, minulle oli päivänselvää, että hän oli prostituoitu. Yhtä päivänselvää minulle oli, että jotenkin minun olisi käsiteltävä asiaa hänen näkökulmastaan. Näin syntyi kauhunovelli Maailman vanhin ammatti, joka oli eräänlainen esinäytös aiheesta.
Tämä on aihe, joka puhuttaa tänä päivänä paljon. Se on ihan positiivista, mutta itse ajattelen myös, että keskustelu keskittyy turhankin paljon taiteilijoiden identiteettien ympärille, mitä en pidä pelkästään hyvänä asiana. Jokaisella on tietenkin oikeus avata identiteettiään julkisesti niin paljon kuin haluaa, mutta jokaiselle pitäisi yhtä lailla...
Tänä päivänä kirjailijana on ilmeisesti muodikasta osallistaa lukijoitaan omaan luovaan prosessiinsa. Pelillisyys on päivän sana myös kirjallisuudessa. Yleensä pelillisyydellä ei toki tarkoiteta venäläistä rulettia, mutta nyt tarkoitetaan, koska mitäs hauskaa siinä olisi, jos asiat jätettäisi puolitiehen.